"Että ei oo turhaa työtä ollenkaan" - Keskussairaalan henkilökunnan kokemuksia henkisen ensiavun ryhmän järjestämistä kriittisten tilanteiden puruista

Tutkimuksessa tarkastellaan Seinäjoen keskussairaalan henkilökunnan kokemuksia henkisen ensiavun ryhmän järjestämistä kriittisten tilanteiden puruista. Kriittisten tilanteiden purut on tarkoitettu jälkihoitomenetelmäksi traumaattisen työtilanteen jälkeen. Defusing ja psykologinen purkukokous toimivat synonyymeinä kriittisten tilanteiden puruille. Tutkimuksen tarkoituksena on vastata kysymykseen siitä, millaisia kokemuksia sairaalan henkilökunnalla on kriittisten tilanteiden puruista. Tarkentavien kysymysten kautta on tarkoitus selvittää, mikä purkukokouksissa on toiminut ja mikä ei, sekä millaisia parannusehdotuksia työntekijät purkukokouksille asettavat. Tutkimuksen tarkoituksena ei ole arvioida defusing-menetelmän tehokkuutta tai vaikuttavuutta, vaan tarkoituksena on antaa purkukokouksiin osallistuneille mahdollisuus kertoa tähän menetelmään liittyvistä kokemuksistaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kriisityöhön, henkiseen ensiapuun ja defusing-menetelmään liittyvistä käsitteistä, teoreettisesta tiedosta ja lainsäädännöstä. Tutkimus on laadullista kokemusten tutkimusta. Tutkimuksen aineisto on kerätty sairaalan henkilökunnalle suunnattujen teemahaastattelujen kautta. Haastateltavana oli yhteensä viisi sairaalan työntekijää, yksi mies ja neljä naista.Haastateltavat työskentelivät joko somaattisten sairauksien erikoissairaanhoidon tai psykiatrian erikoissairaanhoidon toimintayksiköissä. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelun ja tyypittelyn kautta. Tutkimusprosessia on ohjannut hermeneuttis-fenomenologinen lähestymistapa. Kriittisten tilanteiden puruissa toimineet tekijät liittyivät ilmapiiriin, sisältöön, päävetäjään sekä siihen, miten purkukokous vaikutti tutkittavien työkykyyn. Myös mahdollisuus osallistua kriittisten tilanteiden purkuun muodostui toimivaksi tekijäksi. Tekijät, jotka tutkittavien kokemusten perusteella eivät toimineet, liittyivät ilmapiiriin, ryhmän kokoonpanoon sekä kokemuksiin purkukokouksen riittämättömyydestä tukimuotona. Parannusehdotusten kautta tutkittavat halusivat joko muuttaa jotain kriittisten tilanteiden puruissa, tai niihin haluttiin lisätä uusia elementtejä. Tutkittavien kokemusten kautta kriittisten tilanteiden puruille muodostuneet parannusehdotukset liittyivät kriittisten tilanteiden purun järjestämiseen liittyviin käytäntöihin, purkukokousryhmän kokoonpanoon, sisältöön, yksilöiden huomioimiseen sekä purkukokouksen jälkeiseen seurantaan ja jatkohoitoon. Näiden tulosten lisäksi aineistosta muodostui tyypittelyn kautta kolme erilaista tapaa kokea kriittinen tilanne työelämässä. Nämä kolme tapaa olivat kriittinen tilanne pysäyttäjänä, ammatillisena kasvuna sekä yhdistävänä tekijänä. Kriittisten tilanteiden purulle muodostui erilainen merkitys ja rooli jokaisessa näissä kokemisen tavoista. Tulokset tarjosivat monipuolisen katsauksen kokemuksiin kriittisten tilanteiden puruista. Kokemukset osoittivat kriittisten tilanteiden purkuihin liittyvät tekijät monitahoisiksi, sillä samasta tekijästä saatettiin löytää niin toimivia kuin toimimattomia elementtejä. Tutkimuksessa korostui näkemys kriittisistä tilanteista henkilökohtaisina kokemuksina. Parannusehdotusten kautta kriittisten tilanteiden purkuja haluttiinkin kehittää siihen suuntaan, että niissä huomioitaisiin osallistujien yksilölliset ja erilaiset tarpeet. Tutkimuksessa tuli lisäksi esille näkemys siitä, että kriittisten tilanteiden purku voi auttaa yksilöllisen tason ohella myös yhteisöllisellä tasolla. Asiasanat: kriisityö, kriittinen tilanne, henkinen ensiapu, kriittisten tilanteiden purku, defusin